Kisa meni loppupeleissä ihan loistavasti. Hauskaa oli tosiaankin kun ei turhia tressannut ja lähinnä huvittuneena odotin että mitä neiti keksii. Yhtä liikevirhettä lukuunottamatta kaikki muut pisteet meni pieniin vinoiluihin ja ääntelyihin. Mikä kaikkein parasta, mun ansiosta ei lähtenyt tällä kertaa ainuttakaan pistettä :D jotain olen oppinut! Elikä siis, ykköstulos 290,5p KP ja nokka kohti evl:ää :D

Kohta lähtö edessä ja vähän huonoilla fiiliksillä. Piitu on jotenkin vaisu ollut tänään ja ei ole ihan sitä parasta itseään. Fyysisesti ei tunnu mitään vikaa olevan, lihaksissa yms, mutta jotenkin tuntuu että se tietää että ollaan lähdössä reissuun taasen kun pakkailin tuossa laukkuja Oulun matkaa varten, taitaa jännitellä että pääseekö mukaan vai kuinka käy... tiedä häntä. Vähänhän nuo reissut on tylsiä Piitulle aina, kun paljon autossa istumista ja odottelua. Tein tunnarin tuossa pihalla ja nosti väärän kapulan :( en reagoinut siihen mitenkään ja aika pitkän ihmettelyn jälkeen tiputti väärän ja poimi oikean minkä toi ihan ok sitten mutta hitaasti. Tein sitten vielä uuden mikä onnistui paremmin, mutta tuo tuonti ei ollut enää niin hyvä kuin mitä ollut. Luoksetuloa pelleilin muutaman kerran lenkillä ja tarjoili taasen sitä maahan menoa sinne ensimmäiseksi pysähdykseksi myöskin :( huookaaauuuuusss. Noh, katsotaan kuin meidän käy, odotukset ei ole nyt järin korkealla. Pääasia että Piitulle jää hyvät fiilikset kisoista ja mennään pitämään hauskaa :) Kyllä me se ykkönen vielä joskus saadaan, mutta tältä päivää en sitä enää odottele... 

Huomenna uusi yritys voittaja luokkaan :) Huhheijaa-aa. Ihan kivasti Piitu pelitti illalla kentällä. Tein Luoksetuloa useamman kun otti vähän häiriötä kentällä olevasta koirakosta, enkä päässyt kunnolla palkkaamaan, muuten oli ihan mainioita suorituksia, mutten viitsinyt palkata kun katseli ihan muualle... Seuraaminen nyt on tuolla samalla mallilla, perusasennoissa on sanomista.. Ihan kivasti kuitenkin eikä mitään turhia pääppäilyjä ollut. Liikkeestä istumista + muita jääviä sekoittelin taasen. Kerran jäi seisomaan istu käskystä, minkä jälkeen pakotteella istumaan ja tämän jälkeen sujui vaihdot ihan mallikkaasti. Makupala palkalla noita niin keskittyi kivasti. Ruutu kolme kertaa, mistä keskimmäinen ilman palkkaa. Meni hyvin joka kerta, mutta tarjoaa sitä maahanmenoa siihen. Toisella lähetyksellä jo korjasi itse seisomaan vaikka kävi jo maassa :) muistikatkosko? Loppuosan otin erikseen sitten ilman ruutua, eli jätin maahan, kävelin kuvion läpi ja huusin seuraamaan, ei moittimista siinä. Hyppynoutoa jokunen toisto. Harjoittelin taas pari heittoa niin että heitin vinoon. Ensimmäisellä kiersi tullessa, mutta hoksasi itsekin mokansa. Toisella kerralla tuli moitteitta vaikka linja oli todella vino :) Loppuun vielä ihan normiheitolla ja se ok. Piitu meni pitkälle tauolle minkä jälkeen otin vielä lyhyen paikallaolon missä kävin palkkaamassa pari kertaa ihan alussa kun oli hyvin maassa. Oli nyt tosi rauhallisesti heti alusta saakka, jospa treeni olisi tehonnut. Makupalat odotti autossa taasen. Piitun mielentila oli muutenkin vallan sopivan oloinen tokoiluun. Käytiin päivällä kunnon pyörälenkillä ja annoin täyden ruuankin ennen treeneihin lähtöä :) Että tällaiset esivalmistelut meillä :D Huomenna samat kuviot vaan ja katsotaan kuin meidän käy. Ai niin, pitää pari tunnaria käydä vielä tekemässä kun pölijä unohdin ottaa kentälle mukaan.

Mitään isompia treenejä en ole koko viikolla tehnyt. Siis sellaisia että olisin ajanut jonnekin kentälle ja treenattu ihan erikseen. Kotosalla kyllä joka päivä vähän jotankin. Varsinkin seuraamista, luoksetuloja, kaukoja, liikkeestä jääviä ja olempa nytten tuota sivulle menemistä opetellut vähän uusiksi jotta jättäisi tuota pomppua vähemmälle. Luoksetulot on viikon aikana parantuneet siihen pisteeseen ettei ole enää tarjonnut niitä maahanmenoja sinne väärään väliin. Vauhtia on ihan ok, mutta näyttää kovasti aina siltä että ennakoisi, mutta sitten kun ottaa läpijuoksun niin tulee kyllä hyvällä vauhdilla perille asti... ihan ihme juttu, ehkä sitä jotenkin näyttää erilaiselta kun on käsky tulossa :) Tänään tein illalla tunnarin, hyppynoudon ja ruudun vielä lisäksi. Kaikki sujui ihan ok. Tunnarissa vähän jäi häiritsemään että etsi kyllä kaikki kapulat (paitsi sitä oikeaa ei sattunut haistamaan) ja jotenkin sitten vain koppasi sen oikean ilman että olisi selvästi haistanut sitä... täytyy huomenna tehdä uudestaan varmuuden vuoksi. Ruutuun meni heti ensi yrittämällä niin hyvin ja jäi seisomaan etten uutta enää ottanutkaan. Hyppynouto pari kertaa ja siinä onnistui hienosti sekä suoralla heitolla että vinolla, mistä palkkasin suoraan patukkaan. Itse yritin opettaa uutta käskynantokohtaa siihen (muistaa muistaa muistaa :) Ei tuntunut Piitua häiritsevän. Mitähän vielä... Liikkeestä jääviä on jankattu ja välillä ihan loistavasti ja sitten taas tulee joku haksahdus. Aika iso tekijä on tuo palkka tuossa ja viretila muutenkin. Vähän kovemmilla kierroksilla niin tahtoo tulla virheitä. Istumisen olen ottanut pakotteella jos jättänyt tekemättä, muut vaihdot sujuneet varsin luotettavasti.

Sitten,.. mulla on ollut suoraansanoen traumaattinen viikko... lenkkeilyn suhteen. Me taidetaan pysyä poissa noista metsistä seuraavaan talveen asti... tai lenkkeillään visusti narussa ja pyörän vieressä tai... jotain. Viime viikolla lenkillä ollessani Piitu löysi ensimmäisen kerran sisäisen hirvikoiransa. Ihmettelin että mitä se kiertää yhtä puskaa ympäri,... huusin Piitua ja samalla näkyy joku ISO ruskea vilahdus ja sinne katoaa koira perässä eikä kuulu eikä näy... Meikä huutaa kurkku suorana koiraa takaisin nähden jo kaikki kauhukuvat mielessäni... ja sieltähän se tulee kieli vyön alla takaisin jonkun ajan päästä grrrrrr... Lenkki jatkuu onnellisesti puhelimeen pälättäen kauhukokemustani selostaen ja vähän päästä maa lähtee mun jalan alta luikertelemaan... Maria lentää kiljuvana kanakuvitelmana hyvän pyrähdyksen tajuttuaan juuri väistettyään viime tipassa käärmeen :-O Ei kösses että tuumasin saada sydänkohtauksen. Mutta ei siinä vielä kaikki... Hetken päästä Piitu taas jossain puskassa tanssii, huudan sen pois ja onneksi tottelee tällä kertaa, sillä toinen käärmehän se siellä oli kaula pitkällä! Tämän jälkeen sitten sydän kurkussa koira kiinni ja kiltisti narulenkkiä kotia asti peläten että puriko se tuota :( Nuo oli nimittäin kyitä... isoja paksuja sahalaitaisia kyitä molemmat yyyyygh. Siitä selvittiin onneksi säikähdyksellä eikä eläinlääkärinreissuja tarvittu. Noh, tänään vasta uskaltauduin uudestaan lenkille tuohon toiselle puolelle. Metsän rajassa Piitu pongaa jäniksen ja lähtee jahtaamaan sitä ja taas Maria huutaa kurkku suorana,... eikä mitään vastakaikua. Jänis oli vissiin jotenkin sairas koska jäi juoksemaan ihan hissukseen pienelle alueelle tehden vaan paljon mutkia ja Piitu pomppi perässä iloisena uudesta juoksukaveristansa eikä edes yrittänyt ottaa kiinni... Noh minäpä sitten tästä (siis piitun kuuroudesta :) tuivaantuneena lähden huutaen juoksemaan parivaljakkoa kohden ja kuinka ollakkaan saan ne kiinni! tai siis Piitun sen perskarvoista, pupun annoin mennä :D Mahtoi siinä naapurilla olla naurussa pidättämistä tuossa näyssä.. Jänis, koira ja meikä juoksee pellolla peräkanaa kovilla äänitehosteilla varustettuna... ja minä olen se joka saa jotain kiinni... huokaus. Maria The Hunter! Että tällaista täällä maalla :)

Tein sellaiset mukavat tsemppitreenit Piitulle. Kaikki liikkeet paitsi metalli ja hyppynouto. Muuten ihan kivasti meni, mutta luoksetulossa tarjoilee taas sitä maahan menoa ensimmäiseksi pysähdykseksi. Sain siihen kyllä vallan onnistuneitakin suorituksia sitten. Ruudussa sama homma, tippuu samontein maahan top käskystä. Tuo tulee heti kun on muutaman kerran ottanut... mutta korjaillaan. Itse ruutuun meni ihan ok joka lähetyksellä. Seuraamista jankattiin ja niitä perusasentoja, mitkä taas tuntuu sujuvan ihan kivasti. Kaukot Piitu teki jotenkin huolimattomasti... ehkä syystä että leikittiin pallolla juuri ennen ja oli vähän sitten kierroksilla. Nouto ok ja vain kerran tein sen. Tunnari onnistui hyvin luovutusta myöten. Paikalla oloa tehtiin ja vähän pk- maisemmin mm. ampumista oli radalla paikallaolon aikana. Kerran tuumasi lähteä nousemaan (ei tosin ampumisesta) ja huusin aika kovasanaisesti maahan käskyt siihen. Tein muutamia välipalkkauksia ja aina uusi jättö mistä palasin palkkaamaan kun pysyi hyvin. Jospa se siitä... Tuli sellainen ajatus tuohon mieleen, että ehkä mun kannattaisi sanoa tuo käsky jo eri tavalla maahan laitettaessa, koska tuo mun nopeasti maahan iloisella äänellä on vähän sellainen mistä aina palkka lentää nopeasti... jää sitten vähän jenkoille tuon käskyn jälkeen.